Muutamat läheiseni ovat ihmetelleet, miksi olen alkanut kirjoittamaan tätäkin blogia. Kyseinen harrastus sai alkunsa eräästä hyvin mielenkiintoisesta ja lähes tukahduttavasta kohtaamisesta Helsingin iltapäivässä.

Niinpä päivän kirjoitus on omistettu SINULLE, arvoisa Herra

1. Puheidesi mukaan olet yksi maamme tunnetuimmista ja parhaimmista media-alan asiantuntijoista sekä arvostettu vaikuttaja ko. alalla.

2. Esiinnyt aina julkisella paikalla puvussa (jonka leikkaus on kuin 40-luvun elokuvista), hatussa ja kävelykeppi vasemmassa kädessäsi. Ulkoasuasi täydentävät viikset.

3. Omistat/ johdat yritystä. Onneksi olkoon! Olet yrittäjä. Yrityksesi nimeä on tosin vaikea yhdistää mihinkään markkinointiin- tai mainontaan, saati mediaan liittyväksi, ensireaktioni oli että kyseessä on pikemminkin Vapaamuurarien Kallion osasto.

P.S minkään itseään arvossa pitävän yrityksen saitin loppuosa EI ole .org. Tsekkaa vaikka.

4. Haluat olla esillä kaupungin jokaisessa tapahtumassa (vaikkei sinua ole kutsuttu). Ilmestyt paikalle, selität miten koneessasi on niin tehokas SPAM ettei kutsu tullut perille. Onneksi kuulit tästä ystävältäsi C:ltä.,muuten olisi kekkerit jääneet väliin. Ei, ongelma ei ole spammissä, vaan siinä ettei niitä kutsuja ole sinulle lähetetty!!!!

Se, että esität moisia väitteitä saa myös minut näyttämään huonolta. Olen käyttänyt päivän, 8h miinus ruokatunnin, siihen että olen käynyt läpi KOKO tietokantamme (eli yli 10.000nimeä) ja varmistanut ja vakuuttanut pomolleni ettei sinun nimeäsi löydy enää sitten minkään valtakunnan excel-listalta. Voin vakuuttaa, että olen työni tehnyt mutta sinusta ei pääse niin vaan eroon. Ymmärrän toki, että sitä on mukavaa käydä ilmaiseksi syömässä ja juomassa. Yksin asuvana minäkin mieluummin nautin Kuningasrapuja a la Rhode Island ja kyytipojaksi samppanjaa jonkun muun maksaessa laskun. Mut hei, at least I´m invited!!!

5. Miksi sinua ei sitten ovella pysäytetä? 50 media-alan ihmisen keskellä ei halua aiheuttaa kohtausta yhden ihmisen takia. Lisäksi pelkään että piekset minut kävelykepilläsi. Ja koska muistat aina mainita, että tunnet hyvin "Sen-Amin". Voit aina soittaa sille. Hyvä, minä soitan myös Amille. Sille Asikaiselle..  

6. Palatakseni kohtaan 4. Miten päädyit inspiroimaan minut bloggariksi? Koska yrityksesi nimi herätti minussa niin suurta hämmennystä, googlasin sinut. Voi sitä hetkeä avokonttorissa, kun tajusimme kollegojeni kanssa, että sinä kirjoitat blogia. BLOGIA! Joka ikinen päivä!! Ja sitä lukee yli 1000 ihmistä PER PÄIVÄ!! Myönnän myös itsekin jääneeni "koukkuun" blogiisi. Blogin ehdottomia helmiä ovat koko sivun (ja alati jatkuva) vuodatus siitä, miten Stockmann esitteli kuvastossaan bleiseriä jakkuna vai toisin päin. Kamalaa, Stockmann on nyt siis uusi Tokmanni. Tai se, miten tiedotit ettei Sampon verkkopankki toimi. Hei, kiitos tiedosta, kukaan ei tätä tiennyt..Otteita blogista: