Puhelin on hieno väline. Voit olla yhteyksissä ystäviisi, hankkia tietoa ja yms. Joskus puhelimesta on myös haittaa ja kaikkien näpit eivät sitä osaa hallita. Olen viime kuun laskusta ottanut joitakin pointteja opikseni ja yrittänyt välttää turhia soittoja, hakuja ja latauksia. Mutta toki vastaan (melkein) kaikkiin puheluihin kun minulle soitetaan. Viestit ainakin luen vaikken niihin (heti) vastaisikaan. Otteita tämän viikon hämmentävistä puheluista. Joskus puhelut jättävät melkoista tulkinnanvaraa..

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

klo17

-Moi, missä sä oot?

- Tässä kaupungilla Herra K.n kanssa. Mitäs sä?

- Ei mitään, mä voin oikeestaan soittaa sulle illalla kun oot kotona. On asiaa. Moi.

 

Spekulaatiota. Mitähän sillä, jotain henkilökohtaista. No pitää odottaa kun se soittaa uudestaan. Onkohan jotain sattunut.

 

klo20.30

-         Missä oot?

-         Kaupassa. Mitäs sä. Blaa blaa..( selostus jatkuu hetken suunnitelmista)..

-         tuut tuut tuut

-         ?????

 

Viesti, tuli menoa. Siis mitä? Lämäskö se sika mulle tylysti luurin korvaan kun stoori venyi ja sille tuli menoa? Et ei voi vaan sanoa et hei pitää mennä, palataan (ensi syksynä ehkäpä) ja moip. Tätä kelailin nanosekunnin ajan kaupan kilometrin pituisessa kassajonossa. Sitten siirryin toiseen viihteen lajiin, kuuntelemaan takanani seisovien kahden teinin keskustelua. Pääpiirteittäin keskustelu käsitteli miten interreilailussa ole mitään järkeä (”Maksat tonniviissataa et saat dokata 10 maassa jossain spurgu hotellissa”) ja St. Tropez on ihan out. Jäykistyin. Tämän läpän kohdalla vilkaisin vaivihkaa taakseni, nopea tsekkaus tyttöjen tyylistä ja yleisilmeestä.. Joo, te ette oo koskaan Tropissa käyneetkään, mutta hieno heitto silti. Olin jo ihan paniikissa, miten tähän pitää reagoida. Niin kauan kuin satamassa kelluu Swanit ja Yacht Masterit sulassa sovussa, niin se paikka ei oo out. Huh. Meinasin jo, että mulla on hirveä aukko sivistyksessä.

 

klo21.30

-         Joo, ei mulla oikeestaan mitään. Tässä kotona, syön ja tuskailen kun ruokavalio taas rempallaan. Ajattelin kun olin ostoksilla ja ostin kolmet farkut ja ne yhet ei oo ihan nappi sittenkään niin haluisit sä ostaa ne pois?

-         No en mä tiedä, ostin just yhdet uudet. Minkä kokoiset ne on?

-         38 (virne äänessä).

-         Joo en mä varmaaan tarvii, mut katsotaan joskus kun osun kulmille miltä ne näyttää.

 

Idiootti, tämä oli joku itseisarvon boostauspuhelu. Mun J.Lo ei ole mahtunut tuon koon farkkuihin sitten lukion ykkösvuoden ja sen se tietää. Noh, ainakin tuli sinne päin pirteämpi mieli. 

 

klo22.30

-         Mikä tää sun kiukkuviesti oikeen oli?

-         Ei mitään. Aattelin nyt vastata sun viestiin jotain. Miks sä lämäsit mulle luurin korvaan?

-         Se meni poikki. Sä olit jossain bunkkerissa. Yritin soittaa uudelleen mut meni vastaajaan.

-         Njaa, no tuollaista sattuu..Anyway…

-         Miks sulla on yhtäkkiä tuollainen Varsinais-Suomi aksentti puheessas?

-         Miten niin? Tai siis mä oon kotoisin sieltä.

-         Mut et sä koskaan puhu noin, edes tänään aikasemmin kun olit siellä kaupassa. Ootko sä puhunut jonkun rannikon asukin kanssa sen jälkeen?

-         (alahuuli väpättää). No…No.. tunti sitten. Tai siis äsken lopetettiin.