MIKSI SINNE PITÄÄ MENNÄ NYT<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Koska elämä on lyhyt, tulevaisuus epävakaa ja nyt siihen on tilaisuus. Alle 30- vuotiaana voi juoda ämpärillisen viiniä rannalla saamatta krapulaa, naama on vielä ilman juonteita ja iho kimmoisa, virkeänä ja avuttomana vetoaa erityisesti tullivirkailijoihin joten moni asia helpottuu, kaikki tyhmyydet voi laittaa nuoruuden piikkiin eikä omat vanhemmatkaan vielä ole niin vanhoja etteivät pärjäisi ilman viikottaista vierailua. Kun täytät kolmekymmentä, niin Viivi Avellanin mukaan yhden illan juhlinnasta tulee kolmen päivän krapula ja väsymys. Nyt on palautumisnopeus huipussaan ja kohta se vasta alamäki sitten alkaa. Ja helpommin pääsee tiukan paikan tullen kotiin kun on petroliinia mitä työntää suihkariin.

Sitä paitsi, omassa suvussani kulkee taipumus Alzheimerin tautiin. Jos siis ei muista niistä vanhemmista päivistään mitään ja elää 75- vuotiaana 2000- luvun alkua niin ainakin tämä aikakausi olisi jotakin mitä muistella. Vanhainkodissa sitten viettää hurjia reissuja mielessään "Mitä, eikö me ollakaan vielä Montparnassella?" ja aiheuttaa pahennusta muiden kanssa asujien keskuudessa.  Trokaisin itselleni oman viinivaraston huoneeseeni ja järjestäisin kemuja joka viikonloppu. Lounasaikaan istuisin samassa pöydässä sen tunnollisen työmuurahaisen kanssa ja kertoisiin Voi kuule- tarinoita villeistä matkoistani. Kuuntelija itse on viettänyt koko elämänsä espoolaisessa betonineliössä papereidensa kanssa , golfannut silloin tällöin ja nyt sitten odotetaan että kuolo korjaa pois. Harmittaisiko sinua siinä vaiheessa, että tätä sitten odotin, eläkeikää? Silloin tehdään Mairen kanssa niin kaikkea, vaan selkä ei enää taivu ja vessassa pitää juosta koko ajan niin ei siinä enää suihkukoneeseen nousta.

Ja vielä lopuksi, mikä tämä trampoliini juttu on. En kuulu (kuulemma) mihinkään näistä ryhmistä. Olen itse asiassa siinä vieressä trampoliinilla. Tämä on ehkä murskaavin analyysi ikinä elämästäni. Se pitää niin paikkaansa. Minä haluan kaiken. Pompin siinä vieressä mielialan mukaan. Minä haluan sen paritalon puolikkaan, Audin, fiksun miehen, mukavan työn ja ne pari lasta. Toisaalta haluan ettei minulla ole mitään velkaa tai sitoomuksia, voin mennä minne haluan keneltäkään kysymyttä ja tehdä mitä mieleen tule Gambian yöuinneista Nigerian extreme-matkoihin. Ja näitä kahta kun on varsin vaikeaa sovittaa yhteen. Omassa ideaalimaailmassani minulla olisi työ, joka sallii nopean exitin puoleksi vuodeksi palkan katkeamatta, miehen ja lapset joiden kanssa on välillä kiva leikkiä kotia ja sitten voisi äiti pakata tavaransa ja painua maailmalle hankkimaan elämyksiä. Puoli vuotta nukkuisin patjalla kommuunissa ja heittelisin kengillä naapurin Soloa, kun se taas penkoo meidän roskista. Ja sitten palaisin taas kotiin kaikkien mukavuuksien keskelle. Siinäpä sitä olisi yhdelle elämällä!

Don't let them fool ya,
Or even try to school ya! Oh, no!
We've got a mind of our own,
So go to hell if what you're thinking is not right!
Love would never leave us alone,
A-yin the darkness there must come out to light.

Don't let them change ya, oh! -
Or even rearrange ya! Oh, no!
We've got a life to live.
They say: only - only -
only the fittest of the fittest shall survive -
Stay alive! Eh!

http://www.youtube.com/watch?v=nQlOLARxC_A

Bob Marley & The Wailers Could You be Loved