Yläaste. Silloin tehdään lapsista aikuisia ja erotellaan tosielämän idiootit älyköistä. Yhdeksännellä luokalla sanotaan kaikille hyvää loppuelämää, pariin tyyppiin kuitenkin aina törmää paikallisbaareissa jos sinne menee ja loppujen osalta odotellaan luokkakokousta. Näin siis ennen milleniumia ja Facebookia. Olen tässä naamakirjan sykkeessä alkanut vastaanottaa ystäväpyyntöjä vanhoilta yläaste tutuiltani. Aina kun tuttu nimi ponnahtaa esiin, alkaa väkisin miettiä mitä näille ihmisille on tapahtunut  ja mitä ei ole tapahtunut. Enää ei tarvitse odottaa 10-vuotis luokkakokousta (oon muuten hävittänyt sen pvm-sormuksen, sori) nähdäkseen kellä menee lujaa, kuka on naimisissa ja kenellä on isoin Mersu. Kaiken tämän infon harrastuksineen ja mielenkiinnon kohteineen voi lukea Naamakirjasta. Otetaan muutama esimerkki

Tony - liittyi porukkaamme 5-luokalla joten oli eka uusi kasvo koko ala-asteella. Tony on ensimmäinen playboy elämässäni. Täyttäessään 13-vuotta hänellä oli jo ollut enemmän tyttöystäviä kuin monilla miehillä ikinä. En tiedä mistä näitä tapauksia on aina elämääni riittänyt, mutta kuten aina, liittouduimme Tonyn kanssa saman tien. Minusta ei ikinä tulisi hänen tyttöystäväänsä nro.102 vaan hyvä kaveri, jonka kanssa voi joskus istua kahvilla sun muuta. Vaikka ala-aste rakkauttani ja ikiystävääni Kiunia ei voinut syrjäyttää kukaan, Tony oli hänen kakkosmiehensä. Mietimme joskus elämäämme klo03 aamuyöllä parin siiderin voimalla, jonka jompi kumpi oli smuglaus- tai neuvottelutaidoillaan hankkinut. Tonyn kanssa oli hyviä hetkiä ja hauskoja keskusteluja, joita nyt myöhemmin on mukavaa muistella. Ehkä yllättävin veto Tonyn elämässä nykyään on se, että hän on edelleen yhdessä yläaste aikaisen tyttöystävänsä kanssa. Aika jännä että niinkin viriili 15-vuotias päätti asettua aloilleen jo noin nuorena..

Inky & Twinky- Koska päädyin "porvariluokalle" (koska pelkäsin englannin numeroni tippuvan kiitettävästä ennen ala-asteelta poistumista ilman tuolle luokalle menoa, äitini vaati ja kun sain Tonyn seuraamaan mukanani; päädyimme molemmat englannninkieliselle luokalle), tuli elämääni kaksi uutta "ystävää". Tarkemmin sanottuna kaksoset. "Meidän isi saa ihan sikkenä rahaa Nokialta, meillä on kaikki mitä me halutaan, ja mä haluun olla tosi suosittu". Tarvitseeko sanoa enempää? Kaksi itsestään epävarmaa 135cm pitkää kaksostyttöä. Kavereitani siksi, että tunsin "kaikki kovat tyypit" ja olin Tonyn paras kaveri luokalla, ja molemmat kuolasivat Tonya. Silloin opin, että on ystäviä, ja on hyöty-ystäviä. Ja nämä leidit eivät ole kasvaneet henkisesti yläasteen jälkeen. Ovat liittyneet kaikkiin yläaste ja lukio ryhmiin mitkä netistä vaan löytyvät ja sekaisin ollaan joka viikonloppu. Se huono viinapää ei siis ole muuttunut mihinkään. Sain molemmilta viestin Feissarissa.

Toinen laittoi, mitä itse Tulse puuhaa nykyään?

ja toinen "Hei Tulse moro moro, ei olla nähty niinku 4-ever. Muistatko silloin kun oli ihan sikkehauskaa siellä Kaivolassa, Kimi oli IHAN sekaisin, Ryssä oksensi about 6 kertaa ja mä (siis se toinen kaksonen) nuolin Joutsilahden kanssa??!!"

Omg, HALUAAKO joku tuota todellakin muistaa??? Ja miten noiden elämässä ei ole tapahtunut mitään järisyttävää sitten yläasteen. Ihmettelen, miten toinen näistä ei tanssi vähintään Dollseissa, koska julkisuushakuisuus oli jo koulussa luokkaa Tukiainen. Että tehtiin kaikki ne jutut jotka olivat minuutin cooleja, mutta valitettavasti aina liian myöhään. Hoh-hoh-hoijaa.. Hyvää loppuelämää teille!