Lauantai-aamuna päätin tehdä jotakin. Sitä ennen vain makasin sängyllä ja luin Tim Ferrisin kirjaa työelämän uusista tavoista. Päätin että amerikkalainen "be what you are" hapatus saa jäädä odottamaaan iltapäivää ja koska ulkona tuli vettä päin näköä, tilasin taksin messukeskukseen. Olin nimittäin saanut lipun Kauneus/Muoti/Häämessuille. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Tällaisissa tilaisuuksissa huomaa ihmisten joukkokäyttäytymisen ja sanotut ja sanomattomat normit. Jos jokin oli halpaa, käytännöllistä ja erottui mahdollisimman vähän mainstreamista, oli sillä osastolla väkeä kuin vappumarssilla. Ne osastot, joissa esiteltiin lifestyleä tai muuta vastaavaa kumisivat tyhjyyttään. Tim Ferris kehottaa kirjassaan pyytämään puhelinnumeroita tuntemattomilta, ei siksi että saisit niitä mahdollisimman paljon vaan siksi että suurin osa ihmisistä ei sitä uskaltaisi tehdä. Todellisten onnistujien tulisi uskaltaa tehdä asioita, joita muut eivät halua. Itse olen "Elämänkoulussa" oppinut keskustelemaan asiasta kuin asiasta ilman mitään aikomuksia.. Tässä esimerkki lauantailta.

 

Eksyin plastiikkakirurgian osastolle. Siellä ei erityisemmin väkeä tarvinnut väistellä kun mammat luimivat ohi mennessään "kamalaa, tuollaista". Ystävällinen nainen tuli kysymään minulta kiinnostaisiko minua jokin erityinen. Sekunnin mietittyäni vastasin.

 

-         Kai sitä pitäisi saada rinta rottingille.

 

Nainen ojensi minulle muutaman esitteen ja sitten ympärilleen vilkaistuaan lähes kuiskasi minulle, että hän voisi järjestää minulle audienssin Suomen parhaalle rintakirurgille. Kyseinen herra oli juuri tullut osastolle (ja minä kun luulin, että se paras on Rolf). No siihen tietysti sanoin, että miksei. Niinpä kättelin reippaasti Dr. Stephania. Mies näytti Jari Sarasvuon ja Andre Wickströmin risteytykseltä. Niinpä hän kysyi haluaisinko jotakin juotavaa ja sitten istuimme alas. Tätä seurasi 20 minuutin keskustelu silikonirinnoista ja kaikesta siihen liittyvästä. Keskustelun lomassa aiemmin tapaamani nainen tuli viereeni, napitti kauluspaitaansa hieman avonaisemmaksi ja kumartui puoleeni. "On ne kauniit, tosi luonnollisen näköiset." Sanoin. Nainen napitti paitansa ja poistui.

 

Nyt siis tiedän keskiverto suomalaisnaista huomattavasti enemmän silikonirintojen hankkimisesta ja kaikista niiden ominaisuuksista. Ja minua on konsultoinut Suomen paras tissimies, joka lupautui ottamaan minut vastaan myös toimistoajan ulkopuolella "mikäli rouvan aikataulu ei muuten salli." Ja jos on kiire, pääsen jonon ohi. Hämmästyttävää. Kiitin konsultaatiosta ja vaihdoimme yhteystietoja. Kun olin lähdössä, Stephan sanoi vielä

 

"Ann-Marie, vielä yksi asia. Minusta olisi kunnia tehdä teille uudet rinnat."

 

Tuo on ehkä kauneinta mitä kukaan mies on koskaan minulle sanonut. Täytyy myöntää, että pois kävellessäni tunsin todella saavuttaneeni elämässä jotakin. En tiedä ketään muuta, jolla olisi VIP-kortti Siluetin Silikonijonoon..

 

http://www.youtube.com/watch?v=TGWwCHodTL0

Jamelia Superstar

Kirjoittaja on Helsingissä asuva business coordinator, joka ei kunniasta huolimatta ole asettumassa Siluetin leikkausjonoon.