Minä olen ranskalainen vaikken sitä kielenä sujuvasti puhukaan. Miksi?

 

  1. Elämänkatsomus

Ranskalaiset, kuten minäkin, eivät turhia stressaa. Elämä on tässä ja nyt ja huomisesta on turha murehtia, koska siitä saa vain ryppyjä.

 

  1. Asenteet

Suomalainen melankolia alas, ranskalainen apatia on sivistyneempää. Kaikki kuuluisat itsemurhakirjailijat ja runoilijat tulevat trikolori lipun maasta. Kaikki asiat elämässä voidaan jakaa kahteen kategoriaan: fantastique ja terrible. Kaikki lievesanat näiden kahden välillä on adjektiivien haaskausta.

 

  1. Harrastukset

En jaksa innostua harrastamaan mitään. Käyn toki juoksemassa kun on sellainen fiilis, mutta cardio pilatekset kuusi kertaa viikossa unohdan suosiolla. Rakastan myös kävellä joka paikkaan jos mahdollista. Miksi meiltä puuttuu sivistynyt päiväkävelykulttuuri? Myös kahviloissa on ihana viettää aikaa, mieluiten ulkoterassilla. Ranskalaisin paikka Helsingissä tätä tarkoitusta varten on ehdottomasti Cafe Strindberg.

 

  1. Ruoka ja juoma

Kohtuudella kaikkea, rasvaa säästämättä. Enemmän kyllä pidän italialaisesta ruoasta jossa on ripaus ranskalaista keittiökulttuuria mukana. Kun syö kohtuudella, voi syödä kaikkea. Mieluummin juoksen koko kaupungin ympäri ja syön maukasta ruokaa kuin en liiku ja syön light-tuotteilla taiottua höttöä ”joka maistuu ihan kuin siinä olisi oikeata kermaa tai juustoa”. Ei se maistu.

 

Ruoan kanssa juodaan lasillinen viiniä, mielellään kylmän kirpakkaa chardonnayta. Viiniä on hyväksyttävää juoda klo12 jälkeen, samppanjaa voi juoda vuorokauden läpeensä. Klo06 autossa nautittu Möet & Chandon ennen 12h lentoa tosin oli virhe, aamupalaa ei sittenkään voi täysin korvata samppanjalla. Harmi.

 

  1. Pukeutuminen

Ei tarvitse maksaa omaisuuksia ollakseen tyylikäs. Joka kerta kun astun kauppaan ostaakseni järkevät arkikengät, löydän sieltä käsittämättömän upeat korkokengät, jotka on PAKKO saada. Paras päähänpisto ikinä oli satiiniset peep-toe korkkarit 12cm koroilla, joihin oli upotettu värikkäistä Swarowskin kristalleja. C´est magnifique!! Miksi olla käytännöllinen kun voi olla tyrmäävä?

 

Mustaa ei myöskään voi ikinä olla liikaa ja helmet ovat naisen paras asuste, mielellään kasapäin Cocon tyyliin. Kettutyttöä minusta ei myöskään saa, sillä kuollut eläin on kaunis ja onhan niitäkin karsittava etteivät vallan villiinny. Hyväksyttävimmät turkikset ja muut kulkevat perintönä suvussa tai on hankittu second hand liikkeestä. Meinasin tukehtua kateuteen kun ystäväni Heidi esitteli tädiltään perimäänsä python-laukkua sanoin ”Tämä on laiton yli 70.ssä maassa!” Ja niin ensimmäisen kerran silitin käärmettä fobiastani huolimatta ja toivoin itsekin periväni pythonia jokin päivä. Lahjoituksia otetaan vastaan!

 

Estetiikka on jokaisen ihmisen perusoikeus!