Klo20.00 Makaan sängyllä ja mietin, että pitäisi raivata kämppä kuntoon. Ihan kohta.

 

Klo21.30 Saan idean ruuvata kylppärin hyllyt paikalleen tai ainakin yrittää. Aloitan urakan ruuvaamalla ruuvit ensin paikalleen hyllyyn. Onpas nää ruuvit tiukat…

 

Klo22.00 Makaan keittiön lattialla jalat ylhäällä ja käsi paketissa. Eikös se meisseli sitten livennyt ja lävistin sillä sormeni. Viruttaessani sitä kylmän veden alla, minua alkoi yhtäkkiä pyörryttää ja menin lattialle makaamaan kun silmissä kipinöi. Mietin, tilaisinko taksin apteekkiin, koska minulla ei ollut laastaria.

 

Klo22.15 Edelleen lattialla. Päivitin Facebook- statusta lattialta, verentulo oli jo ehtynyt ja totesin laastarin haun odottavan huomiseen. En jaksaisi poistua nyt asunnosta, edes taksilla. Käärin sormen ympäri vanulappuja ja turkoosin silkkihuivin. Kuulen huutoa pihalta… mmm, onpa jännä.

 

Klo22.20 Alakerran naapurilleni on näköjään tullut ero. Mies tulee huutaen kotiinsa ja alkaa potkia tavaroita. Mietin, onko puoliso paikalla. Jos on, sinne tarvitaan kohta niin poliisi kuin ambulanssi. Toisaalta näin saisin myös laastaria ja kudosliimaa kotiin kuljetettuna. Mies laittaa stereot täysille. Kappalevalinta on peräti hämmentävä, Mamban Valokuvia. Tunnen miestä kohtaan valtavaa myötätuntoa. Pitäisiköhän viedä sille tuo avattu pirtupullo muutaman ystävällisen sanan kera. ”Kyllä se siitä, tää on elämää. Tarviitko sä apua ton väliseinän kaatamisessa?”  Biisin loputtua tulee aivan hiljaista, epäilen miehen itkevän lattialla. Sen jälkeen ei kuulu enää mitään. En voi olla miettimättä naapuriani. Sen elämä taisi muuttua eräänä kesäkuisena sunnuntai-iltana…

 

Jonkun kauan sitten unohtuneen, tunsin liikuttavan minua
kun olohuoneen sohvaan juutuin katselemaan noita kuvia
mietin kuinka tosissani silloin rakastinkaan sinua
mahdatko sä koskaan ajatella minua…