Menin sunnuntai-iltana lomalta palattuani nukkumaan hyvin levottomana. Maanantai, se on tuossa kulman takana raaempana kuin koskaan. Back to work. Pala elämää takana ja edessä arki. Aamulla herätessäni päivä vaikutti hyvältä. Ja olihan se siedettävä. Lueskelin lukemattomat mailit läpi ja selailin nettiä. Pomo ilmoitti, ettei työnäkymäni vaikuta lupaavalta vaan seuraajani saapuu ensi maanantaina perehdytettäväksi. No jaa, nähtävissä tämä on ollut jo kauan. Hämmentävää toki oli, että hän pyysi minua olemaan asiasta toistaiseksi hiljaa ja helpottamaan muita tässä siirtymässä.

”Olet kiinteä osa tiimiämme ja en halua järkyttää lähdölläsi ihmisiä heti kun he ovat palanneet lomaltaan.”

En tiedä miksi minulle sitten piti kertoa tämä heti. Jotenkin luon ihmisissä näemmä sellaisen tunteen että kaikki pitää sanoa heti huolimatta siitä, että on viikon viheliäin päivä. No jaa, hymyilin ja menin paikalleni katsomaan Rokkarille morsian- sarjaa netistä. Loppupäivän mietin miksi Bret ei valinnut sitä Heatheria ensimmäiseltä tuotantokaudelta, koska tämä esitettiin toisena tuotantokautena Brettin läheisenä ystävänä kuitenkin. Hmm..

Töistä lähdin vauhdilla kaupungille hakemaan eräitä avaimia ja koko julma todellisuus ja syysfiilis iski minuun. Olin kadottanut erään teknikon, jota en saanut kiinni puhelimella eikä minulla ollut mitään tietoa onko hän edes saapunut maahan.  Yritin toistuvasti saada häntä kiinni samalla kun jumiuduin Kampin ruuhkaan. Vettäkin alkoi sataa. Päivän saldo oli potkut, kadonnut teknikko, kyllästynyt vastaanottovirkailija, häämöttävä lasku kesältä sekä lomaltapaluuväsymys. Kyllä ketutti. Päätin mennä kotiin nukkumaan pois tämän maanantaifiiliksen ja herätä tiistaina hivenen fressimpänä. Päädyin kuitenkin Koffin puistoon viettämään ystäväni lomanalottajaisia kakun merkeissä. Yhtäkkiä aurinko paistoi lämpimästi, kakku oli taivaallista sekä seura sitäkin parempaa. Pisteenä ii.n päälle löysin päivän biisini. En yksinkertaisesti kyennyt enää murjottamaan kaikesta huolimatta vaan aloin nauraa hervottomasti sekä myöhemmin tanssia pitkin asuntoani. Chisun ihanaisen kepeä biisi oli kuin suoraan minulle, hivenen vinksahtaneelle matkaajalle jolta ei yritystä puutu. Tämä on elämää ja tylsää ja harmaata se ei ainakaan ole. RAKKAUTTA KAIKILLE!!!

Yks päivä olin surullinen ja rahaton
Olin saanut potkut töistä kun tää lama on
Mä päätä raavin, mistä käärin edes yhden setelin
En kyennyt ku itkemään mutta siitä keksinkin

Mä pullotan mun kyyneleet ja myyn ne Saharaan
Missä niitä tarvitsee tuo kuiva karu maa

Mun ideasta kuuli itse presidenttikin
Tuumi tässä ratkaisu ois vientiongelmiin
Tuotanto halpaa ois, on Suomi varsin masentunut maa
Ja Afrikan sijaan Euroopasta isommat rahat saa

Siis pullotetaan kyyneleet
Myydään ne Baden-Badeniin
Missä Suomen murheet pumpataan suihkulähteisiin
Joo, pullotetaan kyyneleet junalla Baden-Badeniin
Missä niissä kylpee turisti ja toinenkin

Niin kansa itki ja talous nousi pian jaloilleen
Ja ilo alkoi muttei riitä pelkät onnenkyyneleet
Hallitus mietti pitkään miten tääkin kriisi ratkaistaan
Kunnes joku muisti miten alkoholivero poistetaan

Ja taas pullotetaan kyyneleet
Myydään ne Baden-Badeniin
Missä Suomen murheet pumpataan suihkulähteisiin
Joo, pullotetaan kyyneleet junalla Baden-Badeniin
Missä niissä kylpee turisti ja toinenkin, uuh

http://www.youtube.com/watch?v=bfkaWcEckiI

Chisu Baden Baden