Rakas Esko,

Halusin lähestyä sinua näin kirjeitse tämän hullunmyllyn keskellä.  Luin juuri Iltasanomista, että olet irtisanoutunut Audi Finland Oy.n  palveluksesta tämän ns. ”Kiesi casen” takia. Esko rakas, miksi? Se, että sinä olet hyväntuulisena verrannut auton ja naisten ominaisuuksia eräässä levikkirajoitteisessa lehdessä, ei tee sinusta huonoa miestä tai huonoa johtajaa.  Saatat toki osaltasi vahvistaa stereotypiaa Teknillisestä Korkeakoulusta valmistuvista diplomi-insinööreistä, mutta muutama hauska vertaus todella osui ja upposi. Minuakin, noin kaksikymmentä viisivuotiasta telekommunikaatio ja media-alalla työskentelevää nuorta naista, naurattaa nämä sinun vertauksesi. Mielestäni ne olivat hauskoja, osuvia. Kiitos Iltasanomien toimittajalle, joka julkaisi ne IS.ssä, koska valitettavasti en olisi niihin välttämättä törmännyt.

Olen samaa mieltä kanssasi siitä mikä on naisen tarkoitus. Pidän siitä, että käytät silitettyjä kauluspaitoja. Minä haluaisin olla sinun kuvailemasi nainen.  Se nainen, joka hoitaa kotia ja itseään sekä silittää paitasi ja huolehtii että sinulla on kaikki mitä sinä tarvitset. Valitettavasti olen vielä kaukana tavoitteestani. Nyky-yhteiskunnassa en uskalla edes ääneen sanoa, että olisin mieluusti kotona. Tämä olisi huono maininta työhaastattelussa kun jälleen minulta tivataan ”missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua”. Se antaisi minusta kuvan, että olen laiska, tyhmä, lahjaton sekä en arvosta uraani lainkaan.  Me, koko edustamani ikäluokka pois lukien muutaman poikkeuksen, haluaisimme yhteen ääneen sanoa, että haluaisimme olla kotona silittämässä Eskon paitoja. Se, että sinä sanot ääneen medialle, missä meidän pitäisi olla; on ennen kaikkea julkeaa sekä silmiä avartavaa. Sinä puhut meidän äänellämme! Kyllä Esko, mekin haluamme olla siellä, mutta äänemme on tukahdettu ja meidän on käsketty olla hiljaa. Niin ei saa sanoa ääneen, kuiskivat äidit.

Kiitos siitä Esko, että arvostat korkokenkiä. Tule joskus katsomaan kokoelmaani. Ne, ketkä tästä lausunnosta suuttuvat, ovat sitä naiskategoriaa, joka rakastaa Crocseja, löysiä paitoja sekä legginssejä tai verkkareita. He eivät ymmärrä bisnesmaailmaa, sitä missä sinä Esko, ja minä, Ann-Marie elämme. Niihin neuvotteluhuoneisiin ei tulla Crocseissa vaan naiset osoittavat johtajuuden elkeensä seisomalla  kahdentoista sentin koroissa. Sekä sinä että minä ymmärrämme näiden korkeiden korkojen psykologisen valtastatuksen merkityksen. Kiitos, että ymmärrät.

Muista Esko, että on se päivä huomennakin ja että kaikki kohut laantuvat aikanaan. Jonakin päivänä kukaan ei enää muista mistä nimi Esko Kiesi muistuttaa. Mene kotiisi, ota lasillinen hyvää viiniä ja istu kuuntelemaan lempimusiikkiasi.

 

Esko, minä toivon sinulle kaikkea hyvää ja aurinkoista syksyn jatkoa!

Rakkain terveisin

Ann- Marie T.