maanantai, 23. marraskuu 2009

Muuttoilmoitus

Lueskelin pitkästä aikaa vanhaa blogiani selattuani joukon kotimaisia muotiblogeja läpi. Tajusin, että vuodatus.net on auttamatta vanhentunut ominaisuuksiltaan, kun yritin päivitellä blogini ankeaa ulkoasua. Ei auta muuta kuin muuttaa parempaan osoitteeseen, josko se kirjoittelukin siitä piristyisi ulkoasun myötä :)

Muuttilmoitus:
Sukkia & Samppanjakuplia on muuttanut uuteen osoitteeseen
http://sukkia-ja-samppanjaa.blogspot.com

Valitettavasti oli nimivaihdos edessä, mutta eiköhän se siitä!

perjantai, 9. lokakuu 2009

Beautiful day

Minulla on harvoin huono päivä, huonoja aamuja tosin sitäkin enemmän.  Torstai oli jo niin huono, että se pääsee lokakuun kärkeen.

Heräsin klo7.28. Jos haluaisin olla ajoissa töissä, niin ratikka lähtee klo7.29. Keitän kahvia ja menen nopeaan suihkuun ja mietin samalla mitä laitan päälleni. Huolimatta viikon boikotista, soitan taksin alaovelle klo7.45. Tiedän, että myöhästyn enkä ole edes meikannut, mutta asia ei vaivaa minua pätkän vertaa. Koko johtoporras on anyway poissa. Haluaisin niin jäädä kotiin nukkumaan, aivan varmasti minulla on saikun arvoinen flunssa, ainakin väsyttää ja hämmästyttävästi myös raivostuttaa ilman mitään suurempaa syytä. Tunnen sanoinkuvaamatonta ahdistusta työaikojani kohtaan. Olen yksinkertaisesti fyysisesti kyvytön olemaan joka aamu tasan klo8.00 työpaikallani. Lukiossakin tiesin jo tämän. KUKA NYKYÄÄN EDES ON JOKA AAMU TYÖPAIKALLA SAMAAN AIKAAN??  Eli suomeksi minulla on niin huono päivä että se alkaa jo heijastua ympärillä oleviin ihmisiin (Mulkoilen epäluuloisesti Mersun lasin takaa Stockmannin ulkopuolella parveilevia ihmismassoja. Ei niitä turhaan sanota Hulluiksi päiviksi).

Astun toimiston ovesta sisään ja näen, että kaikki istuvat sohvalla. Torstain aamupalaveri alkaa klo8.15. Luulin ettei tätä ole tällä viikolla, koska sekä toimitusjohtaja että hallituksen puheenjohtaja ovat matkoilla. Heitän kassini nurkkaan ja istun alas. Haen lisää kahvia, koska kukaan ei ilmeisesti ota puheenjohtajuutta itselleen vaan kaikki tuijottelevat toisiaan. En suostu ottamaan puheenjohtajan roolia, koska olen täällä uusin ja asia ei minulle kuulu. Päätän olla kulmassa hiljaa ja mökötän avoimesti. Haluaisin laatia tänne kalenterikutsupakon. (Milloin minusta tuli ihminen, joka ajattelee ”If it doesn´t appear in my Outlook calendar, it doesn´t exist). Keskustelemme hetken jäsenille lähtevästä kirjeestä, jolla on ilmeisesti kiire. Vastaan, että tulostin eilen niitä nipun kunnes it-henkilö sanoi, että hän haluaa katsoa sen dokumentin vielä läpi seuraavana aamuna. Nyt palaverissa hän edelleen pyörittelee sitä päässään. Tokaisen ”Haluatko sinä siihen vielä joitakin muutoksia?” Vastaus on ei, tuskin siihen tarvitsee mitään muuttaa, mutta hän haluaa lukea sen vielä läpi. Mulkaisen häntä vihaisesti ”whatever makes you feel important..”

En kestä tätä palaveria yhtään. Enkä varsinkaan keskustelua vanhentuvista pullista sekä kotisivujen päivittämisestä ja koodaamisen vaikeudesta (…ei, ei se noin vaikeaa ole). Minulla olisi hommia sekä haluan linnoittautua huoneeseeni yksin. Tämä palaveri ei anna minulle eikä kenelläkään mitään vaan se on 100% ajanhukkaa. Yritän vaikuttaa lempeältä ja yhteistoiminnalliselta kaikin voimin. Lopulta palaveri päättyy, 40 min myöhemmin, ja kävelen huoneeseeni. Dilbert (it-tukihenkilö) tulee perässäni. Minulla ei ole mitään häntä vastaan, mutta nyt vain on viikon huonoin aamu. Joku Konalan kasvatti on murtautunut toimistoon yöllä ja rikkonut ikkunani. Fine, heitän oven kiinni perässäni ja tajuan että tänne jäätyy. Eli nyt olen sekä ärtynyt, väsynyt sekä kylmissäni. Tämä päivän on varsinainen ”Menestystarinoita Suomesta”.

Dilbert & Ann-Marie:

-          Mä luulin, että se kirje tulee vielä mulle tarkistettavaksi ja mä kääntäisin sen sitten pdf.ksi. (Dilbert)

-          Joo sori, mun moka. Sain tiedon, että sillä on kiire ja kun tuo tulostin on niin hidas niin mä käänsin sen itse pdf.ksi, että pääsen sen printtaamaan. Se viimeinen versiohan tuli teille kaikille vielä tarkistettavaksi ja kommentoitavaksi.

-          Mutta mä odotin, että sä lähettäisit sen pelkästään mulle vielä.

-          ??? Mutta siis sä et halua tehdä siihen mitään muutoksia enää? En ainakaan saanut sulta mitään kuittausta niihin maileihini.

-          Ei. Mutta tommoset tekniset asiat kuuluu yleensä mulle. Että mä siis käännän sen pdf.ksi ja tarkistan resoluutiot ja sen semmoiset (vinkuvalla, hiljaisella äänellä).

-          Ahaa.. anteeksi. Muistan ensi kerralla (”ja mitä jos teleporttaisit ittes helvettiin täältä mun huoneesta asap”.) Oliko vielä muuta?

-          Pitäiskö ottaa kuvia tuosta ikkunasta, aika jännä se murtojuttu!

-          (sama teleporttaus ajatus)

Selailen papereitani ja huomaan unohtaneeni muutaman asian. Noh, aina ei voi voittaa. Ei muuta kun nämä hanskaan. En jaksa edes miettiä tuleeko tästä hyvä päivä ollenkaan, antaa mennä omalla painollaan. Iltapäivästä alkaa kuitenkin elämä voittaa ja loppuilta onkin silkkaa iloa Stockmannin hysteriasta huolimatta.  On se päivä huomennakin!

perjantai, 2. lokakuu 2009

Ei otsikkoa

Dilbert

torstai, 17. syyskuu 2009

Elämänhallintaviikko vol.1

Edellisellä viikolla minua vaivasi suunnaton ahdistus ja tuska, josta kuitenkin kuoriutui jotakin hyvin kaunista. Kahden päivän pohtivan mielentilan sekä Johanna Kurkela over dosen jälkeen päätin tehdä Bridget Jonesit. Tiedättehän sen kohtauksen samannimisessä elokuvassa, jossa Bridget kyllästyy peiton alla makaamiseen ja ylenpalttiseen vodkan kittaamiseen ja päättää kääntää suunnan totaalisesti? Juuri niin minäkin päätin tehdä. Päätin lopettaa harhailun, asioiden vatvomisen ja niihin takertumisen sekä saattaa jälleen elämäni kukoistavaan tasapainoon. Jes!  Alla toimintasuunnitelmani.

1.       Laihduta kaksi kiloa. Havahduin vaa´alla lihonneeni kaksi kiloa. KAKSI!!! Menin täysin suunniltani, latasin sports tracker sovelluksen puhelimeeni, karsin ruokavalioni täysin turhasta sekä laitoin korkin kiinni. Tavoitteet: syö 60% proteiineja, 30% hiilihydraatteja ja ne loput jotakin sälää (rasva yms). Viinit ainoita sallittuja alkoholijuomia, tiukka ei oluelle. Juo 2l vettä päivässä, ei enempää. Aamupalaksi greippi sekä ananasrahkaa. Ei valkoista sokeria lainkaan eikä valkoisia jauhoja. Selleriä ja kaalia saa syödä niin paljon kuin huvittaa. Välipalaksi hedelmiä. Kerran viikossa lihastreeni, neljä kertaa juoksulenkki.

 

2.       Opettele uusi kieli. Aloitan arabian alkeet. Virikettä aivoille!

 

3.       Saata keskeneräiset asiat päätökseen. Soita putkimies, maksa laskut, tee maksusuunnitelma Mastercardille, osta roskakori, hanki pitkäaikainen työpaikka. Ja ilmoittaudu takaisin sinne iltakouluun..

 

4.       Koti kuntoon. Ostin lipaston, edelleen metsästän oikeanlaista päiväpeittoa sekä sohvatyynyjä. Roskakori hankittu, kylppärin tasohylly odottaa asentamista. Tämä vei vain puoli vuotta..

 

5.       Tee pitkän aikavälin suunnitelma. Mihin käytän elämäni sekä tällainen minusta tulee  isona.

 

6.       Unohda asiat mihin omalla toiminnallasi et voi vaikuttaa.

 

7.       Tee vaatekaapin inventaario.

 

8.       Hanki säännöllinen elämänrytmi sekä viikkotavoitteet. Lähinnä aikataulutus on ongelmani. Joka torstai-ilta huomaan haluavani tunnin juoksulenkille, kämpän tarvitsevan suursiivouksen, puhtaat vaatteet ovat loppuneet sekä keittiössä on kaaos. Kaiken tämän tekeminen ajoittuu klo20-01 välille, jolloin se vuorostaan lyhentää yöunia ja aamulla olen väsynyt.  Jaa asiat useammalle arki-illalle, jottei niitä kaikkia tarvitse tehdä yhtenä iltana.

 

9.       Nuku riittävästi.

 

10.   Keskity työntekoon. Pannassa Facebook/ Farmville/ kymmenen kolumnin lukeminen työaikana. Poikkeuksena tilanne, jolloin töitä ei ole ja kaapin mapit ovat jo aakkosjärjestyksessä.

Suosittelen lämpimästi jokaiselle muullekin Oman elämän action planiä tulevalle syksylle!

keskiviikko, 16. syyskuu 2009

Talouden sankarit

Olen kiinnostunut taloudesta ja luen päivittäin talouslehdet Talouselämästä Arvopaperiin. Tämä vuosi on ollut poikkeuksellisen antoisa ns. viihteellisten talousuutisten osalta. Meillä on Madoffin pyramidihuijaus, laskevat pörssikurssit sekä dramaattiset lamauutiset. Yleisesti, ja erityisesti nousukaudella, suurta yleisöä ei kiinnosta talouden tapahtumat juuri mitenkään. Tämä vuosi kaikkine lieveilmiöineen on lisännyt talousuutisten mediaseksikkyyttä noin 75%. Oma suosikkini tälle vuodelle on Arto Merisalo ja Nova Groupin sidonnaisuutiset.

Jos Nova Group ei olisi ajautunut konkurssiin, sen toimintatapa ei kiinnostaisi ketään. Se olisi vain yksi yritys miljoonan muun joukossa. Mutta rahat on loppu, myydään Volvo, tässä tapauksessa BMW M6. Suomen kansa ja media, match made in heaven. Palstatolkulla taivastellaan Novan rahankäyttöä ja suureellisuutta. Milloin on kestitty Ilkka Kanervaa tai Tapani Kansaa, syydetty tukirahaa säkkikaupalla sekä ajeltu sillä jumalattoman kalliilla BMW.llä. Epäselväksi tosin näistä edustuskuluista jää tilaisuuksien koko sekä tarkoitus. 76 000€ ei välttämättä ole suuri summa rahaa jos sillä on saatu vastinetta x- määrälle ihmisiä. Ja DNA.n slogania lainatakseni, elämä on. Tämän tapauksen selvittely vie seuraavat 10 vuotta, joten tulemme tästä kuulemaan vielä lisää.. to be continued.

Kuin kaksi marjaa…                        

     

                               Liikemies Arto Merisalo 2009     Liikemies Jussi Uoti 1999