Mummo katseli Marieta rappukäytävässä ja surkutteli tämän riistettyä lapsuutta.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

-         On se kamalaa kun sinulta on viety kyky nauttia elämästä ja syötetty vääränlaisia ajatuksia silmät ja suut täyteen. Ei mitään mahdollisuuksia elämässä. Voi kamalaa.

-         Kyllä minä olen ihan onnellinen, Marie sanoi.

 

-         Mitä sinä tyttö pieni päivisin puuhaat? Lueskelet kirjoja kotona?

-         Käyn töissä.

-         No mitäs sinä tyttö pieni teet?

-         Olen Business Process Coordinator eräässä isossa yrityksessä.

-         ?????????????? oho, ihanko maisteri sinä tyttö olet?

-         En minä ole maisteri, olen vain ajautunut tänne alalle eri tehtävien kautta. Kouluissa opetetaan ihan vääriä asioita, tässä maassa ei papereilla pärjää vaikka niin väitetään. Minä olen kiivennyt sinne amerikkalaisin opein ja teesein, vuorotellen reittä ja kyynärpäätä käyttäen. On se jännä mitä kunnianhimolla ja rahanahneudella saa aikaan jos tahtoa vaan on tarpeeksi.

 

Mummo mietti hiljaa ja tuijottaa Marieta.

-         Onko se vaativaa työtä?

-         Kyllä minä päivisin töitä painan, iltapäivästä laadin raportteja ja joskus istun koko päivän palavereissa johtoryhmän kanssa. Ja ihan muulla kun kotimaisella siinä painetaan.

-         ……. Oho

 

-         Niinpä. Ymmärrän kyllä sen huolesi, normaalina tyttölapsena minun kuuluisi juosta pitkin kylänraittia, leikkiä opiskelijaelämää, julistaa vapaata rakkautta ja sammua tyytyväisen humalassa toiselle puolen kaupunkia ja antaa yhteiskunnan elättää itseni.

-         Niin kun sellaista se nuorten elämän pitää nykyisin olla..

 

-         Miten se sitten sopii arjen kanssa yhteen, sitä en tiedä. Punaisin silmin rantautuisin töihin, tekisin miljoonavahingot kaatamalla tietojärjestelmiä ja sen lystin loppujen lopuksi maksaisi Suomen valtio. Olisihan se eräänlaista yhteiskunnan siivellä elämistä se. Mutta minä niin tykkään työstäni ja kohtuullisesta toimeentulosta, kivasta pikku luukusta keskellä kaupunkia ja mahdollisuudesta ostaa safkansa Stockan Herkusta mieluummin kuin Lidlistä. Etten niitä ihan noilla spekseillä haluaisi uhrata.

 

-         Te olette hyvin erikoislaatuinen nuori nainen, Marie.

-         Tiedän tämän varsin hyvin, rouva hyvä..