Tässä hiljaisena hetkenä olen lueskellut noita Vuodatuksen etusivulta löytyviä blogeja. Tämä sivusto on syömishäiriöisten, maanikkojen ja kotiäitien luvattu maa. 45kg painavat kuvaavat itseään digikameralla eri kulmista ja valittavat miten kukaan ei huoli mua koska olen niin lihava. No ei kai tuolla älykkyysosamäärällä. Joka tapauksessa nämä kotiäidit, jotka vuodattavat tänne ongelmiaan. Onko se lasten hankkiminen noin hankalaa? Miten alle vuoden ikäinen lapsi voi terrorisoida koko perhettä? Nämä rouvat laativat blogiinsa kaavioita kasvatausmetodeista sun muusta turhasta.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Muutama esimerkki siitä kun minä olin lapsi:

 

-         Vanhempani myöntävät avoimesti minun olleen täysin suunnittelematon, siis vahinko. Äitini jopa kertoo olleensa ensin asiasta raivoissaan. Mutta nyt he muistelevat ja miettivät mitä heidän elämänsä olisi ilman tätä vahinkolasta. Now I can see in colours.

-         En hidastanut vanhempieni elämää. Jos mamma halusi etelän lämpöön talvella niin sinnehän mentiin pariksi viikoksi. Siinä syysdepressiossa ei ketään kiinnostanut miten alle puolivuotias lapsi ja lentokoneen ilmanpaine sopivat yhteen. Pidän tätä syynä jatkuvaan matkustushinkuun ja miten 6-vuotiaana päätin että minusta tulee isona lentoemäntä.

 

-         Olen aina ollut vilkas. Olen kadonnut pariksi tunniksi useassa lomakohteessa lähes säännöllisesti. Vanhempani eivät saaneet hysteeristä kohtausta vaan köllivät uima-altaalla. "Kyllä routa porsaan kotiin ajaa." Ja niinhän sen teki. Takaisin tullessani minulla oli kasvot maalattu merirosvo-lookiin, olin hankkinut 10 uutta kaveria ("mun posse"), flirttaillut baarimikolle (6-vuotiaana) sekä aloittanut tenniksen peluun (koska sitä opettaa se Hottis-Kimmo 25v.)

-         Grigion innostus ruoanlaittoon. Oletteko koskaan nähnyt kun 4-vuotiasta lahjotaan syömään clam chowderia, koska äiti luuli tilanneensa kalakeittoa? Ja söihän se, vaikka avoimesti asiasta mököttikin. Nyt Grigio tekee hevospaistia viikonloppuisin.

 

-         Päivähoito on keksitty. Sinne minäkin päädyin. Ja se on ihan toinen tarina se.

-         Grigio söi tuttia vielä viisivuotiaana. Lopulta äiti heitti kaikki roskikseen ja valehteli piltille että unohtuivat enon luokse, mutta kyllä ne sieltä vielä takaisin saadaan. Niin varmaan.. Onko tässä syy miksi Grigio ajautui psykiatrian klinikalle töihin?

-         Olen saanut selkääni, tukkapöllyä yms. Se ei ole vaikuttanut henkiseen kehitykseeni. Mielestäni lapset ja shetlanninponit (erittäin pahansisuisia söpöstä ulkomuodostaan huolimatta) kuuluvat samaan kategoriaan, joko niitä näpäyttää nenille tarpeen tullen tai ottaa itse monoa naamaan myöhemmin.

 

Tässä alkaa jo kaipaamaan takaisin kultaiselle 90-luvulle!