<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

1823450.jpg1823449.jpg1823394.jpg

Tänään ajatukseni ovat pyörineet vahvasti maailman romanttisimman kaupungin ympärillä, nimittäin Pariisin. Syy tähän on se, että puoli vitsinä heitetty matka sinne on alkanut kiehtoa minua enemmän ja enemmän. Olen ollut aikaisemminkin Pariisissa. Silloin lähdin sinne valmiina pettymään kaikkeen sen hypetykseen ja likaisuuteen. Mutta kas, siitä tulikin yksi suosikkikohteistani Euroopassa. Toukokuiseen vappulomaan kuului päiväkävelyjä, samppanja hetkiä Luxembourgin puistossa nurmikolla maaten, pikku putiikkien kiertäminen ja hyvissä ravintoloissa syöminen. Tulihan sitä Eiffelillekin kiivettyä ja muutenkin kaupunkia kierrettyä. Olin aivan myyty Pariisin hengelle. Rentoa, romanttista ja kiireetöntä. Sellaista elämän kuuluisikin olla! En osaa päättää henkistä kansalaisuuttani, niinpä olen tullut siihen tulokseen, että olen italialais- ranskalainen. Jos et ole kokenut aurinkoista iltapäivää Pariisin keväässä, kehotan jo nyt säästämisen aloittamisen jotta ensi keväänä voi istua koneessa kohti Pariisia. Pariisin voisikin jakaa eri vuodenaikoihin mielialan mukaan.

Sen kevät on täynnä energiaa, toivoa ja rakkautta. Piristää kenet tahansa! Metrossakin rakastut sekunnissa söpöön pariisilaispoikaan, jonka luonnonkihara tukka valahtaa silmille aina kun hänen katseensa osuu lattiaan. Voisit siltä seisomalla mennä hänen kanssaan naimisiin Pont Neufilla ja jäädä ikuisesti Pariisiin. Kaikki ihmiset hymyilevät, tapaavat toisiaan katukahviloissa ja monien puistojen nurmikoilla. Milloin tahansa voi poiketa kolmikerroksiseen viinikauppaan etsimään juuri sitä suosikkivalkkariasi vuosikertaa se Alsacen alueelta ja suunnistaa sitten puistonpenkille kikattamaan ystäviesi kanssa. Eiffelin huipulla puoliltayön tuntuu ettei mikään voisi pysäyttää sinua milloinkaan ja mielesi tekee huutaa kaikille Je t´aime Paris vaikka olisit kyynisyyden huipentuma. Kaupungin tunnelma vain tempaa sinut mukaansa!

Syksy sen sijaan on haavoittuvainen, arka ja jopa hivenen melankolinen. Kuin uskollinen rakastajasi olisi jättänyt sinut etkä tietäisi mitä sinulle tapahtuu. Kävelet yksin Pariisin katuja tulevaisuuttasi pohtien. Seuraava klippi on täydellinen kuvaus Pariisin syksystä. http://www.youtube.com/watch?v=JhHi-yGtsu4&feature=related

Jos ikinä olen sydänsärkynyt, tälläydyn minäkin, tosin korkeisiin nahkasaappaisiin, hameeseen, mustaan poloon ja valkoiseen kashmir baskeriin ja lähden vollottamaan Pariisin kuppiloihin seuranani vain ruma koira. Tilailen kakkuja, nautiskelen niitä ja lukisin,tai ainakin leikkisin lukevani Ernest Hemingwayn Nuoruuteni Pariisia. Samalla totta kai vilkuilen hyvin pukeutuneita ranskalaismiehiä kaulahuiveineen. Kuuntelen miten seksikkäästi he tilaavat jopa kahvinsa. Puhu mulle, ihan mitä vaan, vaikka se sun kahvitilauksesi.  Mikään ei ole surullisempaa kuin olla yksin rakkauden pääkaupungissa. Vaikka olisit ihan ystävätteresikin kanssa, huomaisit pian miten se tärkein asusteesi puuttuu, nimittäin käsivarttasi kannatteleva mies. Niinpä kaikille Pariisin kävijöille suosittelen vahvasti ottamaan, lainaamaan tai liisaamaan charmikkaan miesseuralaisen mukaan. Muuten tulee hirveä Fargo- olo kaikkien kauniiden vaatteiden, ihmisten ja katujen vilinässä ja tajuaa, ettei edes merkkilaukku tai suuret aurinkolasit poista elävän asusteen puutetta. Mutta syksyyn kuuluu ehdottomasti olla olla Sydänsärkynyt Pariisissa, muuten ei tavoita kaupungin kaihoisan viulusoiton sanomaa. Ja ei, Pariisin tunnelmaa ei saa Parikkalasta..

 

http://www.youtube.com/watch?v=hzAWcaagxYE

Stephen Pompougnac Sous le Soleil