Nyt on taas aika selitellä sanomisiani. Eilinen blogi kun sai aikaan lähes sodan tuolla Messengerin puolella. Kuumia tunteita, kiivaita sanoja ja sitäkin enemmän analysointia. Kaikki lähti kysymyksestä<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

MIKÄ SIINÄ ON, ETTÄ TEIDÄN NUORTEN NAISTEN ON AIVAN PAKKO PÄÄSTÄ SINNE MAAILMALLE?

Eli kun vähänkin on vapaa-aikaa tai pidempää lomaa niin heti ollaan hinkumassa suihkukoneeseen ja kauas pois.  Että ei vain voi jäädä kotiin ja käyttää sitä lomaansa kotiaskareisiin tai matkailuun Suomessa. Ja vielä, että mikä siinä on kun eivät kaikki halua kuitenkaan täältä pois, niin mikä niitä vaivaa jotka ulkomaille lähtevät? Koska tämä on aiheena varsin laaja niin olen jakanut tämän topicin kolmeen osaan. Miksi, miten ihmiset jaotellaan ja vielä miksi ihmeessä varsinkin nyt sinne maailmalle pitää mennä?

MIKSI

Suomessa ei ole mitään vikaa maana, mutta toki ihmiset voisivat olla ystävällisempiä ja avoimia, sää aurinkoisempi ja vuodenajat selvemmin eroteltavissa toisistaan. Että talvella olisi lunta koko maassa vesisateen sijaan, aurinko pilkistäisi edes joskus ja kesällä voisi olla ihan sortseissa. Esimerkiksi Etelä Euroopassa ilmasto on varsin miellyttävä, ruoka mahtavaa ja ihmiset saavat jo hymyilemään. Mitä järkeä on matkailussa?

Opit uusia asioita ja taitoja. Kun kaikki ei menekään ihan suunnitelmien mukaan, opit luovuutta. Miten päästä kotiin erämaasta, nukkua lentokentän melussa ja miten sosiaalinen kanssakäyminen virkistää väsynyttä mieltä. Maailman suurin hostelli taitaa olla Standstetin lentokenttä Lontoossa. Halpojen lentojen vuoksi ollaan valmiita uhraamaan yöunet. Toisaalta ajan voi käyttää samanhenkisten reppumatkaajien etsimiseen ja heihin tutustumiseen. Ja ehdottomasti jo kuukauden viettäminen kehitysmaassa valmistaa lamaan ja miten siitä selviytyä. Miten vähällä voi tulla toimeen ja silti hymyillä vaikka kaikki menisi päin helvettiä ja rahaa ei olisi pennin jeniä.  Smile!

 Opettelet tulemaan erilaisten ihmisten kanssa toimeen. Emme ole kaikki samanlaisia. Opit kunnioittamaan toisten kulttuuria ja sen omituisuuksia ja olet valmis sivuuttamaan tällaiset pikku seikat koska he ovat ihmisinä mukavia. Tämä auttaa sinua myöhemmin työelämässä ja kun siellä kohtaat kaikkien kaverin Juntusen, kiukkuisen Kapasen tai ärsyttävän Janican niin osaat tehdä työsi heistä huolimatta. Kaikista ei tarvitse pitää, mutta kaikkien kanssa voi tulla toimeen.

Opit arvostamaan asioita kotona. Kun suihkuvesi on kylmää, lautasella kalanpää ja mukissa pikakahvia, alkaa muistella lämpimästi niitä jokapäiväisiä, itsestään selviä asioita kotona. Sitä, että terveydenhoito on laadukasta (ei siis poppatohtoreita) ja työelämässä selvät säännöt ja valtio hoitaa että asfaltti on sileää. Ja perjantaisin pääsee saunaan ja Alkosta saa italialaista valkoviinä.

Kartutat kielitaitoasi. Kun kotimaassa lähes kaikissa työpaikoissa vaaditaan vähintään kahden kielen täydellistä hallitsemista on muutamasta extra kielestä siihen päälle hyötyä. Tällä viikolla on kirjoittajan puhelin soinut tiuhaan, että nyt olisi englanninkieliselle töitä ja heti. Kun pystyy sujuvasti ja häpeilemättä kommunikoimaan useammalla kielellä niin tekevälle löytyy aina töitä.

Lisäksi suomalaiset ovat varsin melankolista porukkaa. Kun ilma on mikä on syksyllä ja kaikki heittävät kesäpersoonansa ikkunasta ulos, alkaa sitä kaivata hyväntuulisia ihmisiä ympärilleen. Valittaminen on myös kansantauti. Ja ei ole mitään mitä ei viinalla pahentaisi. Minä en ainakaan kestä syys-Suomea ja sen ihmisten peruspessimismiä. Jos en osaa päättä, lähteäkö vai jäädä, katson tämän videon. http://www.youtube.com/watch?v=_PbWsF-8aJU (WARNING! Sisältää Ismo Alangon materiaalia).

Miten alle neljään minuuttiin on saatu koko perussuomalaisuus tiivistettyä. Pätkä narua ja pihakoivu kun harmittaa. Musavideo ehdottomasti parasta mihin tässä maassa pystytään luovuudessa. Ja ai että mä vihaan Ismo Alankoa, vaikka häntä pidetään  yhtenä Suomen arvostetuimmista artisteista. Se jo pelkästään on syy muuttaa kauas pois sinne missä soi Bob Marley.