Kaikillehan tulee joskus tunne siitä miten kaikki oli ”silloin joskus” paremmin. Bensa oli halpaa, ruuhkista ei tietoa ja ihmiset ystävällisen mukavia. Nykyään kaikesta on tehty omanlaistansa hifistelyä. Mikä meitä ihmisiä sitten muuttaa, media/ yleinen kehitys/ vai jokin ihan muu?<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Otetaan esimerkiksi lastenkasvatus.

Lähipiirini todella tietää, että omat äidinvaistoni ovat vähintäänkin hakusessa, mutta en minä niitä lapsia nyt vihaakaan. Niiden omistajia kylläkin. Olen tässä menneellä viikolla taas herännyt tosiasiaan, miten kollegoillani on lapsia ja minulla ei. Ja miten se lastenkasvatus on niin vaikeaa nykyään. No todellakin! Jos saadaan raivari siitä, miten siippa ehdottaa puhelimessa että ehkä sille pikku- Tinolle pitäisi hankkia kumisaappaat tarhaan.

-” SIIS KUMISAAPPAAT? EI TODELLAKAAN, ET SÄ VOI OLLA NOIN TYHMÄ? Se pilaa sen jalan asennon, pikku-Tino tarvitsee ne 100€ gore-tex kengät  eikä mitään Etolan 15€ kumppareita, jotka ovat hengenvaarallisia. ”

Silloin kun minä olin samanikäinen niin oli taatusti kumisaappaat jalassa ulkona. Tuskin äitini edes mietti, että vioittuukohan nyt pikku Ann-Marien jalanasento ja tuleeko siitä sittenkään balleriinaa. Ja voin kertoa, että askellus on tasaisen varma kaikesta huolimatta. Minua ei myöskään kiikutettu lääkäriin jokaisesta aivastuksesta. Onneksi on nykytekniikka ja kun terveydenhoitajaa lähestytään puhelimitse vaippaihottumasta ja sen vakavuudesta, niin on Jpeg.filet valmiina mailissa niin voi laittaa viestiä kuvan kera. En omista lapsia, mutta voin sanoa yhden sanan: Bepanthen.

Sääliksi käy näitä 2000- luvun lapsia, jotka ovat syntyneet koteihin, joissa ei tajuta eroa rotukissan ja lapsen välillä. Kyllä ne piltit pärjää vähemmälläkin hössötyksellä ja 200- sivuisella manuaalilla ”Mitä sallia kaksivuotiaalle?”. Ja kaikki arki-illat käytetään miehen kanssa lapsesta ja sen kasvatussäännöistä keskustelemiseen. Mitä väliä? Itse kun raahautuisin työpäivän jälkeen perheidyllin pariin niin tarkistaisin, että kaikki ok, ei tarvetta pikaisia ensiaputoimia varten ja sitten rauhallinen illallinen parin viinilasin kera. Ehkä jonkun lefffan katsoisi myös. Kersa kellisi lattialla kunnes korjattaisiin nukkumaan. Jos jotakin puutetta ilmenee, niin puhutaan siitä sitten. Odotetaan nyt ainakin että pikku-Antero oppii puhumaan ja sanomaan sitten jos sitä jokin vaivaa.

Ehdottaisinkin Psykologipalvelu Perjantaille uutta palvelua, nimittäin Kasvatusoppia Ensialkajille. Ja onhan vanhemmilla toki paineita nykyään, jos pikku-Anteron unohtaa noutaa tarhasta sovittuun aikaan niin Poliisihan siellä odottaa. Lapsia on tähän maailmaan syydetty läpi vuosisatojen ja aina niissä otanta on ollut melkoisen suurta ja vaihtelevaa. Joten tuskin ne kaikki nykyäänkään mitään Einsteineja ole ja suurin osa päätyy Nokian linjastolle anyway. Kasvatetaan niistä jookos ihan kiltisti vaan kelpo veronmaksajia eikä lellitä niitä piloille ennen kuin osaavat edes kävellä.  Jos sinusta tuntuu, ettet osaa: ulkoista kasvatuspalvelut. Itse lähettäisin penskani Afrikkaan kiikkumaan jonkun Maman selässä, käyskentelemään pihamaalla ilman kenkiä (ei varsinkaan gore texeillä) ja saamaan iltapesunsa ämpärissä. Siinä olisi koko elämän joululahja, nimittäin onnellinen lapsuus!

"It takes a Fool to remain sain."