<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Kriitikkona oleminen on varmasti todella haastava työ. Pitäisi keksiä, mitkä kirjat ne ovat todellisia menestyksiä ja mitkä floppeja. Olen erään kirjan tiimoilta lukenut lähes ylistäviä arvosteluja ja vain minimaalista kritiikkiä. Kuinka osaava ja taiturimainen kirjoittaja ko. opuksella on. Noh, eilen sitten aloin lukemaan tuota kirjaa. Luen harvoin kirjoja, koska sillä on erittäin koukuttava vaikutus minuun. Kun nostan kirjan silmilleni, harvoin lasken sitä ollenkaan ennen kuin olen lukenut sen. Eilen luin noin 200 sivua, vain loppuratkaisun jätin tälle päivälle. Sarjan toista pokkaria aloin lukemaan aamulla bussissa.

                     

Se kumpaa sukupuolta edustat, vaikuttaa takuuvarmasti kirjamieltymyksiisi. Tämän kirjan luetuttaminen naisella on kuin laittaisi keski-ikäisen miehen arvostelemaan Sinkkuelämää elokuvaa ja etsimään siitä syvällisiä piirteitä. En yhtään ihmettele, että pokkarin suosittelijakin oli nuori mies. Ihan sama, onko kirja todenperäinen ja onhan siinä onnistuneitakin droppeja, mutta kokonaisuus on jotain aivan uskomatonta soopaa.

                     

Mitä siellä lukion äidinkielentunneilla varoitettiin aineen kirjoitamisen yhteydessä? Vältä toistoa. Tämä kirja se on pelkkää toistoa. Joka ikinen päivä alkaa luettelolla siitä, mitä sitä nyt tänään laitatetaan päälle, mistä ostettu ja paljonko maksoi. Sitten ajellaan taksilla kääntymään töissä, siitä neljän baarin kautta kotiin. Ja ne baaritkin on aina samoja. Puvun väri vaihtuu kerran, mutta merkki 15 kertaa. Lounaalla kokkaillaan mitä ihmeellisimpiä virityksiä ja Alkosta rahdataan kotiin koko Ranskan viinikellarit tyhjiksi. Hei oikeesti, ei tätä jaksa idioottikaan lukea. En minäkään karsasta product placementia, mutta tässä ammutaan jo niin yli.

                     

Kirjoittajasta itsestään olen muodostanut oman mielikuvani esikoiskirjansa perusteella. Oli pakko kirjoittaa jostakin, mikä niin suunnattomasti kiehtoi, mutta jäi saamatta. Koska kirjan käyttämää kieltä kuvaillaan Rööperin esperantoksi, on tämäkin heppu siis muuttanut Stadiin jostain erärajan toiselta puolelta ja nyt leikitään, että täällähän sitä synnyttiin Eiran yksityissairaalassa. Pannulle ammutaan sitten koko Korkeasaari sukupuuttoon ja päälle kaadetaan Wine Bookin luetellut arvoviinit järjestäen. Shamppanjaa juodaan pullotolkulla, välillä heitetään hatusta joku vuosikerta. Ja koska missit ja kisut niin kiehnaa ympärillä, että yli 60 kiloisia on pakko potkia alta pois, oli tämä poika varmasti koulukiusattu ja ylipainoinen yläastelainen Ylivieskan yhteiskoulun pihalla. Puuttuvaa ulkonäköä ja ontuvaa itsetuntoa paikkaillaan sitten mielikuvitusmaailmassa missä kaikki on mahdollista.

                     

Välillä kun bisnekset luistaa niin voi lentää Pariisiin pikavisiitille business-luokassa systerin kanssa ja shopata Rue St. Honourella, mistä löytyy koko Italia ja Ranska edustettuna. Toisaalta sitä Pariisin keikkaakin olisi voinut kuvailla niitä loukkamatta ketkä OIKEASTI ovat kaupungissa oleskelleet, eivätkä vain valinneet Googlen kolmea ensimmäistä linkkiä tietolähteeksi. Ja voi hankkia kaikki lelut, mitkä katalogista on lukenut. Kiitos vain, että vahvistat BMW kuskien stereotypiaa ylipalkatuista nörteistä ja wannabeista, joiden luonteessa olisi hippasen toivomisen varaa. Mutta hei, mitä minä tilittämään. Minähän olen nainen, eikä mun kuulu tätä kirjaa ymmärtää! Ei muuta kuin omaa kirjaa kirjoittamaan mahdottoman toimiston naistoimitusjohtasta, niin riittää pojillekin ihmeteltävää!

 

 

Eniten minua inspiroi tämän kirjan menestys. Jos kirjailija sai esim. 3000€ palkkion kirjan kirjoittamisesta sekä minimi 5% kirjan tuotoista, on tämä tekele kotiuttanut vähintään 27 210€ tähän mennessä. Jos huonolla kirjalla saa henkilöauton niin mitä saa hyvällä kirjalla...

 

 

 "What you gonna do with all that junk? All that junk inside that trunk?"

 

  http://www.youtube.com/watch?v=CXKxs8Ge_9g

  Black Eyed Peas My humps